Otsikko kertoo aika paljon, sen vois myös ottaa näin "sinun täytyy oppia virheistäsi ja olla toistamatta niitä voidaksesi tulla onnelliseksi".

No niin ja sit asiaan. Ollut helkkarin "ahdistava" päivä vaikka kello tikittää vasta vähän yli kaksi iltapäivällä. Tänään X on taas pyörinyt mielessäni enemmän kun pariin viime päivään, ehkä osittain siksi että näin viime yönä hänestä unta. Sitten kaiken lisäksi heräsin sen unen jälkeen ja kuulin hiljaista kuorsausta olohuoneesta. Hetken luulin vain nähneeni pahaa unta ja X:n nukkuvan sohvalla, tuntui niin todelliselta että oli pakko nousta tarkistamaan. Koira se sitten vain olikin joka olkkarissa kuorsasi ja jouduin petymyksekseni toteamaan etten mä ollutkaa mitään pahaa unta vaan nähnyt. Itse se uni mihin heräsin ei kyllä ollut mitenkään pahauni, siinä oltiin edelleen X:n kanssa yhdessä, vauva oli jo syntynyt ja meistä näki kuinka onnellisia oltiin kaikki kolme yhdessä. Unista tai oikeastaan nukkumisesta vielä lisää sen verran että tämä tilanne on saanut mun unet katoamaan (tai siis ei ne nähtävät unet vaan en saa nukuttua kunnolla). Kun menen sänkyyn pyörin siellä ensin tunnin-puolitoista, ajatukset vaan laukkaa päässä (lähinnä ajatukset X:stä). Sitten kun nukahdan niin herään viimeistään parin tunnin päästä ensimmäisen kerran ja siitä alkaakin sitten koko yön kestävä kidutus, heräilen vähän väliä ja siinä välissä näen aina unia, suurimmaksi osaksi juurikin X:stä. Sitten herään siinä kuuden jälkeen aamulla (ei väliä mihin aikaan olen mennyt nukkumaan) ja sen jälkeen en saa enää edes sitä paria tuntia kerrallaan nukuttua. En siis missään vaiheessa pääse siihen syvän unen vaiheeseen ja se taas johtaa sitten siihen että olen kokoajan aivan mielettömän väsynyt. Kohta ollaan varmaan siinä pisteessä kun mun on pakko käydä lääkäriltä pyytämässä masennuslääkkeiden lisäksi myös jonkinsortin unilääkkeet.

Tuohon viime kertaiseen postaukseeni joku kaverini kommentoi aika tiukalla sävyllä, en tiedä kuka sillä kukaan ei ole ilmoittaunut enkä kyllä ole kysellytkään, vahva aavistus kuitenkin on koska tästä blogista ei todellakaan tiedä kuin pari henkilöä. En ole nyt X:stä puhunut hetkeen muiden kuin parhaan kaverini kanssa. No mutta tällä kommentoijalla oli kyllä aika hyvä pointtikin siinä kommentissaan, nimittäin se mitä X tosiaan kesällä sanoi kun palattiin yhteen. Eli jotain tyylin "en voinut kuvitellakkaan näkeväni sua jonkun toisen kanssa edes parin vuoden päästä jne.". Olen kommentoijan kanssa samoilla linjoilla siinä että jos ihminen noin sanoo niin silloin se on oikeasti tiennyt millainen ihminen minä olen ja tosissaan halunnut olla minun kanssa. Se että hetkellisesti olin joku muu pahimman masiskauden aikana ei pitäisi viedä sitä pohjaa tuolta ajattelulta. En jaksais kauheasti samoista asioista jauhaa mutta kun nämä on asioita mitä minun päässäni vaan pyörii. Taas kerran pakko tarttua siihen että jos toisen kanssa on hetki sitten mennyt kihloihin ja etenkin saamassa lapsen niin ei silloin pitäisi heittää pyyhettä kehään heti pienien vastoinkäymisten tultua eteen. Ehkä hän näkee asian niin että ne vastoinkäymiset on olleet isoja mutta siinä tapauksessa olisi ehkä syytä miettiä asioita uudelleen, lukea vaikka netistä parisuhteista ja erojen syistä tai kysellä kavereilta miten ja mistä he riitelevät puolisoidensa kanssa sekä kuinka usein.

Olin torstaina selvinpäin baarissa ja eilen kävin myös, eilen jopa join muutaman siiderin. Huomasin että edelleen minulla vientiä näyttää olevan mutta huomasin myös sellaisen asian ettei minua kiinnostanut pätkääkään. Suoraansanottuna en edes pystynyt ajattelemaan että olisin jonkun sieltä vaikka mukaani ottanut niin kuin joskus aikaisemmin ennen X:ää olen paljonkin tehnyt. Nyt en edes halunnut ruveta juttelemaan kenenkään kanssa. Muutenkin minulla on ollut viime aikoina sellainen fiilis että kun sen sielun kumppanin kerran tässä elämässään löysi niin ei sellaista voi toista kertaa löytää, siten on parempi olla yksin kuin suhteessa jossa tietää sen oman sydämensä kuitenkin kuuluvan aivan toiselle ihmiselle. Se rakkaus mitä meidän välillä X:n kanssa oli, oli jotakin sellaista mitä ei voi kokea kuin silloin kun on löytänyt sen "puuttuvan palasen" elämäänsä. Kyynel silmäkulmassa lopetan tämän vuodatuksen tähän.