Pitkästä aikaa jälleen jotakin tännekkin koska ei nukuta niin voi vähän "raapustaa". Viikon aikana tapahtunut kaikenlaista. Sain mm. keikkahommia eräästä hoivapalveluja tuottavasta yrityksestä jossa kävin perjantaina haastattelussa. Kävin perjantaina myös eräässä toisessa saman alan paikassa haastattelussa ja kovasti nekin puhui siihen suuntaan että ottaisivat sinne myös keikkalaiseksi. Tänään sain lisäksi työkkäristä puhelun ja virkailija sieltä kertoi koulutus mahdollisuuksista. Kuulemma olisi mahdollista päästä opiskelemaan ansiosidonnaisella päivärahalla, he kuulema puoltavat sitä vaihtoehtoa mikäli työvoimakoulutuksena ei sopivaa löydy. Eli nämä asiat ihan mallillaan pikkuhiljaa.

Muuten sit ei taas pahemmin muuta löydykkään kun negatiivisiä asioita. Edelleenkään en ole saanut tietää sitä ultra aikaa eikä mua ole luvattu ottaa sinne mukaan, voihan se olla että on siellä jo käynnytkin. Kun tuossa ilmoittelin taas että hälle on postia ja kyselin samalla onko hänellä ja vauvalla kaikki kunnossa sekä ilmoitin että tän mun asunnon pitää olla tyhjänä lauantaina niin vastasi vaan hakevansa postinsa huomenna ja tavaransa viikonloppuna. Ei siis mitään siihen onko vauvalla kaikki hyvin! Kysyin sitten uudestaan niin että onko? siihen sain vaan vastauksen "on". Hän ilmeisesti oikeasti ajattelee että se lapsi on vain ja ainoastaan hänen asiansa. Niin ei ole eikä tule olemaan.

En ymmärrä sitä että miten ihminen voi hetkessä muuttaa suhtautumisensa rakkaudesta suoranaiseksi vihaksi. Siis vihaksi joka ilmeni jo ennen kun ilmoitin neuvolaan olevani hänestä huolissani. Sen jälkeenhän mä olinkin syyllinen kaikkeen. Mitään muuta en tehnyt kun sanoin että raskaushormonit tai jotain on nyt saanut hänet haluamaan erota ja ettei hän ole mun mielestä oma itsensä. Kaiken lopun tulkinnan teki lääkäri en minä mutta minä sain kuitenkin asiasta syyt niskoilleni. Sitäpaitsi jos toisesta on huolissaan niin eikö se osoita sitä että välittää, ainiin hänhän ei sitä voi ymmärtää koska minusta tuntuu ettei hän välitä kuin omasta itsestään.