Tänään on se päivä kun raskauden ensimmäinen kolmannes on ohitettu eli keskenmenon riski on pienentynyt huomattavasti. Ehkä nyt siis voi huokaista sen asian suhteen helpotuksesta. No se siitä, kävin tänään taas psykolla ja nyt nekin käynnit sit jatkossa harvenee koska hän katsoi etten ole enää ns. sen tarpeessa. Seuraavan kerran menen kuukauden päästä ja sitten katsotaan käynkö sen jälkeen enää ollenkaan. Puhuttiin siellä taas asiat läpi mitä tässä on tapahtunut ja sai minulle tälläisiä ajatuksia, tämä olisi siis osoitettu suoraan X:lle mutta en tiedä mahdanko sitä koskaan hänelle lähettää:

Toi sun esittäminen ei mene mulle läpi. Mä tiedän millanen ihminen sä oikeesti oot, ja toi et ole sä. Sä vaikutat ihan vitun katkeralta, vaikka sulla ei ole mitään syytä. Sä olet se, joka tän jutun laittoi poikki, sä rikoit mut. Ei toisinpäin. Mä yritin asiallisesti keskustella, niin kuin ystävät, tai edes tutut tekee. Mut ei. Sä et kykene siihen kasvokkain etkä edes viestien välityksellä. Sain kuulla vaan haukkuja, miten olen vainoharhainen, vittuileva ja päästäni sekaisin. Mä en todellakaan kuvittele. Sen kaiken paskan näkee minun kaverit. 

Ja ihan suoraan sanottuna, mä en usko sua. Mä en usko että sulla menee niin vitun hyvin mitä annat kuvan itsestäsi. Mä en usko, ettet ajattele musta mitään. Jos et ajattelis, pystyisit katsomaan minua päin ja keskustelemaan. 

Sulla ei oo aavistustakaan kuinka helvetisti minuun sattui, kun aloit käyttäytymään kuin et tuntis mua ja niin kuin minua ei olisi olemassakaan. 

Sä olet nykyään helvetin naurettava ja lapsellinen. Asioiden käsittelemättä jättäminen ei auta yhtään. Toivottavasti tuut huomaamaan sen jossain vaiheessa. Sä olet tässä se, jonka pitäis kasvaa aikuiseksi, ei mun. 

Enkä mä edes halua sua enää. Mä en halua tuota ihmistä joka susta on tullut. Tuo ihminen on samanlainen joita mahtuu 13 tusinaan. Mä tiedän millanen sä olet oikeesti. Sen ihmisen kanssa toivoisin voivani joskus yrittää uudestaan. 

Oot anteeksipyynnön velkaa. Suhteen saa päättää, mutta kyllä sen jälkeen pitäis pystyä käyttäytymään kunnioittavasti, kun ikää on kuitenkin 27. Vikaa on myös minussa, mutta minä sentään myönsin sen ja pyysin anteeks.

 

Sit muihin asioihin. Sain juuri puhelun pomolta ja sen lisäksi että viime viikkoisen asiakkaani äiti oli jo perjantaina soittanut ja kehunut minua oli itse asiakkaani soittanut pomolleni tänään sekä kertonut tykänneensä ja toivovansa että kävisin hänen luonaan jatkossakin. Näin ollen minulla on nyt sitten vakituinen asiakas jonka luona käyn parina päivänä viikossa. Mahtava juttu että edes jotkut näkee mun arvon. Itse olen tästä uudesta työstäni saanut todella paljon. Aiemmin kun olen tehnyt mitä tahansa työtä on se ollut lähinnä pakkopullaa ja sitä on pitänyt tehdä vaan jotta saa rahaa, nyt tästä työstäni saan oikeasti hyvänmielen siinä sivussa. Enhän mä tätä edes rahan takia tee koska se on niin pieni korvaus mitä mä saan tästä enenmän mitä saisin jos olisin vain ansiosidonnaisella. Sen sijaan saan tästä mielekästä tekemistä, hyvän mielen ja etenkin arvokasta kokemusta tulevaisuutta varten.