18.10.2015

Rakas lapseni,

en tiedä milloin on sopiva hetki tämä kirje sinulle antaa tai olenko itse tätä antamassa vai antaako tämän sinulle äitisi parhaaksi katsomallaan hetkellä.

Tätä kirjoittaessani olet noin 10 viikkoa ollut äitisi kohdussa ja olet vain muutaman senttimetrin kokoinen. Kuitenkin jo tässä vaiheessa merkitset minulle enemmän kuin mikään muu asia tässä maailmassa. Olen tietoinen jo nyt että en ole koskaan elämässäni rakastanut enkä tule rakastamaan mitään tai ketään muuta enemmän kuin sinua. Äitisi oli minulle ennen sinua tärkeintä maailmassa ja häntä rakastin lähes yhtä paljon, rakastan yhä.

Koska en osaa ennustaa tulevaisuuteen en tiedä mikä tilanne on tällä hetkellä kun luet tätä kirjettä. Siitä on nyt kolme viikkoa kun äitisi lähti, en syytä häntä mistään, meissä molemmissa oli vikamme. Toki olisimme voineet asiat paremmin käsitellä ja hoitaa, kenties mitään ongelmia ei silloin olisi edes tullut. Äitisi on ihana ja upea ihminen ja toivoisin että kun luet tätä me olisi saatu asiat sovittua sekä palattu yhteen ja elettäisi onnelisena perheenä, ehkä sinulla olisi jopa sisaruskin. Jos näin ei ole niin muista olisin halunnut tarjota sinulle ehjän perheen jossa sinun olisi ollut hyvä kasvaa kahden rakastavan vanhemman kanssa. Olisin halunnut olla äitisi tukena koko sen ajan kun hän sinua odotti, nähdä sinut ultraäänessä kasvavan äitisi vatsassa ja tietenkin olla äitisi tukena synnytyksessä. Nähdä sinut heti kun synnyt tähän maailmaan, se hetki olisi varmasti elämäni onnellisin hetki. Mikään tässä maailmassa ei ole niin hienoa kun kaksi ihmistä saa aikaan uuden elämän, usko pois sinäkin tulet sen hienouden vielä joskus elämäsi aikana kokemaan. Niin kuin jo sanoin toivon että elät ehjässä perheessä yhdessä minun ja äitisi kanssa mutta koska tätä kirjoittaessani tilanne on se että olemme erossa äitisi kanssa voin vain kertoa sinulle miten olisin asioiden halunnut menevän. Olisin halunnut että lapsuutesi on aivan erillainen mitä minulla itselläni oli. En olisi toistanut omien vanhempieni tekemiä virheitä, en edelleenkään halua toistaa ukkisi tekemää virhettä sillä minä aion kuulua sinun elämääsi ja haluan että sinä pystyt tuntemaan sen kuinka paljon isäsi sinua rakastaa, minä en saanut sitä tunnetta koskaan tuntea.

Tätä kirjoittaessani kyyneleet vierii silmäkulmistani, ne kyyneleet ovat yhtä aikaa sekä ilon että surun kyyneleitä. Ilon kyyneleitä siksi että sinä olet olemassa, surun kyyneleitä taas sen vuoksi ettemme tätä kirjoittaessa odota sinun maailmaan tuloasia yhdessä äitisi kanssa. Sinäkin tulet huomaamaan elämäsi aikana että kyyneleitä vuodattaa joskus niin ilosta kuin surusta vaikka se niin hassulta kuulostaakin. Elämä on monimutkainen asia ja välillä siihen tulee ongelmia, se miten oppii ne ongelmat käsittelemään määrittää suunnan koko elämässä. Toivon ettet toista meidän tekemiä virheitä ja opit elämäsi aikana käymään hankalatkin asiat läpi jotta voit entistä vahvempana ja viisaampana ihmisenä jatkaa taas eteenpäin. Itse olen joutunut hyvin paljon miettimään viime aikoina omaa itseäni ja oppinut ymmärtämään että minun täytyy muuttaa omia toimintatapojani, tänään tuli etenkin aika suuri herätys siihen miten en voi jatkossa toimia. Muista aina ei ole oikeaa tai väärää tapaa hoitaa asioita eli aina ei ole helppoa huomata sitä miten minun pitäisi toimia, silloin täytyy toimia niin kuin parhaakseen katsoo. Joskus myös tulee tilanteita että sitä huomaa vasta jonkin hetken päästä toimineensa väärin, tärkeintä ei ole se milloin asian huomaa vaan se mitä asialle tekee ja etenkin se ettei toimi jatkossa sillä väärällä tavalla.

Mä katsoin yhtä kuvaa 
monta lapsuuteni iltaa 
siinä kaksi pientä lasta 
kulki vaarallista siltaa 
heitä uhkas metsän pimeys 
ja suuri virta pyörteineen 
muttei hätää heitä suojas 
enkeli valkosiipinen 

kun tänään katson sinuun 
ja sua uneen tuuditan 
mä muistan päivän leikit 
kuinka sua rakastan 
sä olet tosi pieni 
ja mä melkein toivoisin 
että rinnallesi saisit 
samanlaisen enkelin 

kohta ryntäät maailman ääriin 
näät varjoja ja aurinkoa 
tee mitä teet mut älä 
sielullesi vahinkoa 
sillä haavat nuo ei parane 
vaikk isä kuinka puhaltais 
siksi toivon että enkelini 
jostain suojan sais 
Mä tuota lapsuuteni kuvaa

vielä hetken muistelen 
on harmaantuneet värit enkelin 
repaleiset siivet sen. 
Voi jospa voisin paikata 
edes laudat lahoimmat 
tuon sillan, jonka yli 
kaikki lapset kulkevat.

 

Rakas lapseni, oli asiat miten tahansa niin muista isä ja äiti rakastaa sinua kaikista eniten. Sinä voit luottaa siihen että me suojellaan sinua aivan kaikelta. Ihanaa kun olet olemassa, elämäni sai aivan uuden merkityksen sillä hetkellä kun sinun tulostasi tähän maailmaan ensitieto saatiin.

 

Rakkaudella isäsi!

 

**ajattelin tulostaa tämän kirjeeni, sulkea sen kuoreen ja toivottavasti joskus saan sen antaa lapselleni.